Pitkään liittoon tarvitaan vakaata tahtomista

Etenkin opettajat hakevat tällä hetkellä hiki päässä töitä. Itsekin kymmeniin virkalottoihin osallistuneena muistan ja tunnistan tuskan. Ala kuin ala, moni ystäväni ja tuttavani käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa työhakemusten kirjoittamiseen ja hiomiseen sekä haastatteluihin valmistautumiseen.

Kaikkein valaisivimman työhakemusvinkin olen saanut sisareltani, joka aikoinaan luki hakemuspohjani. Hän käski minua vaihtamaan avausvirkkeekseni tiedon siitä, että tahdon tulla valituksi avoinna olevaan tehtävään. Siitä syntyi oivallus, joka kantoi lopulta virkaan asti ja jonka haluan välittää kaikille, jotka työnhakumaratonille osallistuvat.

Työhakemuksessa annetaan tulevalle mahdolliselle työnantajalle ensimmäinen käsitys hakijasta. Siksi sitä ei voi tulostaa valmiista pankista, vaikka työhakemuksissa toki omia lainalaisuuksia noudatetaankin. En myöskään usko väripapereihin tai hajuvesiin hakemuspapereissa, joskin sähköisten järjestelmien kautta moisia on hankala toteuttaakaan. Nykypäivän työnhaku tapahtuu yksinomaan sanoin.

Työhakemuksen avoimen tekstin on sovittava hakijan suuhun. Sen on myös viestittävä sellaisista asioista, joita työtehtävässä arvostetaan ja joihin hakija on aidosti valmis. Ei ole häpeä myöntää, ettei jotakin työpaikkailmoituksessa ilmoitettua asiaa hallitse prikulleen. Valehteluun ei saa sortua, siitä jää aina kiinni. Sen sijaan pitää kertoa, että haluaa juuri tätä työpaikkaa niin paljon, että on valmis opettelemaan.

Ei kieli epätoivosta, että haluaa, tahtoo ja on niin innostunut, että on lähtenyt jo matkalle. Se kertoo siitä, että on valmis. Jos sen sijaan toivoo tulevansa huomioiduksi, hakee ja esittää vienosti, voisiko joku lukea kertomuksen minusta loppuun, viestittää hukkuvansa massaan. Siihen kiteytyy toki suomalaisen vaatimattomuuden sielu. Jokaiseen tehtävään on annettava ponteva lupaus siitä, että opettelee sen, mitä ei vielä hallitse - yhtä ponnekkaasti pitäisi kertoa, että pohja siihen on tässä tapauksessa mitä parhain.

Työnhakijan ei tule pelätä itsensä kehumista. Jos työnhakija ei kerro rekrytoijalle haluavansa haussa olevaa työpaikkaa ja vakuuta siitä, että kannattaa tavata ainakin työhaastattelussa, sitä ei kukaan muukaan tee. Turhanaikaisesta nöyryydestä luopuminen ei tarkoita samaa kuin kyynärpäätaktiikan käyttäminen. Sen sijaan se oikaisee ryhdin ja oikaisee rinnan sellaiselle rottingille, jonka työpaikka ansaitsee.

Jokainen työ tarvitsee tekijänsä. Paras tulos saadaan aikaiseksi, kun tehtävä ja tekijä kohtaavat sillä tapaa, että kumpikin kehittyy. Parasta on se, kun työntekijä on tekemästään työstä ylpeä. Parasta on se, kun työntekijän persoona täyttää paikan niin, että seurauksena on kaksi toisiinsa loksahtavaa palaa.

Vaikka hakemus olisi kuinka hyvä tahansa ja haastattelu sujuisi täydellisesti, paikka voi mennä sivu suun. Sitä ei kannata jäädä suremaan, sillä kaikki muistiin jäänyt jättää jäljen. Olen itse saanut työtarjouksia siksi, että minua on haastattelun perusteella suositeltu ja vinkattu. Työhakemukseni perään on soitettu, vaikka en hakenut sillä juuri kyseistä paikkaa. Ja lopulta virkahaastattelussani tähdet asettuivat monenkin osatekijän summana kohdilleen.

En ryhtynyt yrittäjäni siksi, että osaisin kaiken. En myöskään ajattele, että minun tulisi siksi nöyristellä. Tämä on työ - aivan kuten päivätyönikin on - jolle voi antaa osaamiseni, jossa voin kehittyä ja jota minä voin jatkuvasti kehittää. Kun on tarve, sille on tekijä - ja loistava tekijä onkin. Minä nimittäin. Osaan, opiskelen, opettelen, kehityn ja kehitän. Lisäksi olen tuntemisen arvoinen tyyppi muutenkin ja kanssani työskenteleminen on varmasti hyvä kokemus.

Kirkastukoot jokaisen työnhakijan ajatukset itsestään, arvostaan ja sopivuudestaan tarjolla olevaan tehtävään. Itsensä pitää tuntea, jotta itseään osaa markkinoida. Tekstiin voi olla vaikeata paketoida itseään, mutta siitä tehtävästä ei voi luistaa. Konsultointiapua saa esimerkiksi viestintätoimistoilta.

Onnea työnhakuun!