Sisältä ulos!

"Minusta tulee isona sairaanhoitaja", laulettiin lapsena. En ymmärtänyt laulun hienoutta, sillä en missään nimessä haikaillut hoitamaan tai lääkitsemään ketään. Ainoa alaa sivunnut toiveammattini oli pienen hetken ajan eläinlääkäri, mutta se haave tyhjeni samoihin aikoihin koiramme vatsalaukun kanssa. Eläinlääkäri siivoaisi oksennuksen lisäksi paljon muitakin eritteitä, nyt sen sentään teki äitini.

Koska pidin kovasti koulusta ja koulumaailmasta, aloin nähdä itseni opettajana. Ensin luokanopettajana, sitten kielten opettajana. Lopulta unelmani vakiintui pitkiksi ajoiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ammattiin. Aikanaan pääsin yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi ja vielä silti ajattelin jonakin päivänä opiskelevani hullun lailla lisää, jotta saisin unelmieni tutkintotodistuksen takataskuuni.

Milloinkaan näin ei käynyt. Taisin nimittäin rakastua kirjoittamiseen enemmän. Hullaannuin gradusta, valmistuin ja opiskelusta uuvahtaneena säntäsin työelämään huomaten, että vaikka olin aina vannonut, etten koskaan opettaisi kovin pieniä lapsia, jämähdin vuosikausiksi alkuopetukseen. Rakastan sitä työtä edelleen, teen sitä edelleen.

Aika kuluu, ikkunani alla ei virtaa enää Loimijoki vaan saan tähystellä Hiidenvedelle käydessäni lenkillä. Jo vuosia olen havahtunut aina vain tiheämmin ajatukseen siitä, etten käytä vahvuuksiani riittävästi eikä sisäisen yrittäjyyteni asenne pääse valloilleen. Itseni toteuttamisessa olen päässyt toki hyvään vauhtiin omistautuen monenlaiselle tekemiselle. Jokin palanen kuitenkin puuttui keskeltä sitä peliä, jota kutsutaan uraksi.

Marraskuun loppupuolella tapahtui jotakin, joka nosti maton palasen alta tai asetti tähdet kohdilleen. Päätös oli nopeasti tehty ja Idaomi syntyi. Kerron ajanhallinnasta ja yritystaipaleestani myöhemmin varmasti lukuisin sanoin, mutta sain tämän lapsen synnytettyä ja nyt esittelen sen jo kaikille. Päivätyö vaativassa ja vakituisessa opettajan virassa tai yrittäjyyden osa-aikaisuus ei estänyt minua perustamasta osakeyhtiötä ja suhtautumasta äärimmäisen vakavasti toimintaani.

Ensisijaisesti Idaomi on luova viestintätoimisto, sillä sitä tarvitaan ja siihen ovat kytkeytyneet monet vahvuuteni, joita olen kyllästynyt vähättelemään. Sitä, mitä tulevaisuus uran kannalta eteen tuo, ei voi vielä tietää. Minulla on opettajan sielu. Koulutus, konsultointi, sparraus ja erilaisten ajatusten hautominen sekä loputon sanojen virta muodostavat minut. Nyt tuli sopiva aika jalostaa se perilliseksi, jolle toivon pitkää ja tervettä elämää.

Sisäinen yrittäjyys oli koko ajan olemassa, mutta se tarvitsi kumppanikseen ulkoisen yrittäjyyden. Tämä on matka, jonka tarinan alkupisteen ohi on jo tultu, mutta jonka etapeista riittää varmasti kosolti kerrottavaa.

Tervetuloa matkalle mukaan!